Siviilikriisinhallinta.org > Konflikteista kehitykseen > Parlamentaarikot kriisejä ehkäisemässä

Laura Lodenius


Parlamentaarikot kriisejä ehkäisemässä

M itä kaikkea konfliktien ennaltaehkäisy on käytännössä? Miten voimme auttaa vakauden aikaansaamisessa sekä demokratian ja rauhan vahvistamisessa ihmisoikeuksia tukeaksemme? Yksi keino on näyttää ja kertoa hyvistä kokemuksista, joita Pohjoismaissa on saatu hyvinvointiyhteiskuntaa ja tasa-arvoa rakennettaessa.

Unohdamme usein itsekin, ettei esimerkiksi pohjoismaiden välistä, rauhaan ja yhteistyöhön perustuvaa, ”rajatonta” aluetta ole aina ollut – sodat ja rajakiistat ovat osa pohjoismaista historiaa. Suomen sotien jälkeistä hyvinvointi- ja tasa-arvokehitystä ei rakennettu solidaarisen yhteishyväajattelun, vaan terveen ”itsekkään”, mutta kaukonäköisen politiikan avulla. Voimme voi siis omien kokemuksiemme kautta, niistä kertomalla ja dialogia käymällä tukea esimerkiksi parlamentarismin vakiintumista ja monipuoluejärjestelmän toimintaa maissa, joihin nämä eivät vielä ole juurtuneet.

Voimme myös edistää ihmisten välistä tasa-arvoa ja naisten tasapuolisia mahdollisuuksia toimia niin aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa kuin poliittisina päättäjinä. Yksi keino on näyttää, että pohjoismaisessa yhteiskunnassa oleellinen hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan tae on ollut aktiivinen ja tasa-arvoinen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan, päättäjien ja viranomaisten välillä.

Vaikka Suomi on kehitysyhteistyössään ja ulkopolitiikassaan pyrkinyt toteuttamaan ”ihmisoikeuspolitiikkaa, jonka tavoitteena on tukea demokratiaa sekä vahvistaa oikeusvaltion rakenteita ja hyvää hallintoa” – siis vakauden ja rauhan kulmakiviä – on suomalaisten puolueiden panos konkreettisessa kehitysyhteistyössä ollut varsin vähäistä.

Virallisen, maiden välisen yhteistyön lisäksi myös kansalaisjärjestöt ovat kehitysyhteistyötoimijoita, mutta puolueet eivät ole tehneet kovinkaan paljon konkreettista monenvälistä tai kahdenkeskistä yhteistyötä Euroopan ulkopuolella. Puolueiden aktiivisemmasta yhteistyöstä ja panostuksesta kehitysyhteistyöhön voisi kuitenkin olla merkittävää hyötyä paitsi monelle Suomen yhteistyömaan kehittyvälle puoluejärjestelmälle ja demokratialle myös Suomen omalle parlamentarismille aikana, jolloin demokraattiset järjestelmät joutuvat kohtaamaan globalisaation asettamat haasteet.

Kuvaan seuraavaksi kahta parlamentaarista projektia, jotka ovat liittyneet demokraattisten rakenteiden ja toimijoiden tukemiseen Afganistanissa ja Tansaniassa. Poliittisten, rauhanomaisia keinoja käyttävien liikkeiden tukeminen ei ole toki automaattinen vakauden tae tai ainoa keino toimia kestävän rauhan puolesta kehittyvissä maissa, mutta se on yksi keino.

Demokratiadialogia tansanialaisten kanssa

Demokratiadialogi-hanke syntyi Kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan (KESU) työryhmän raportin pohjalta ja kehityspoliittisen toimikunnan jatkotyön seurauksena. Sen tarkoituksena on ollut luoda puolueille instrumentti ja yhteistyöfoorumi, jonka kautta ne voivat kehittää vuoropuhelua kehitysmaiden tulevaisuuden vaikuttajien kanssa.

Yhteistyö aloitettiin pilottiprojektina tansanialaisten kanssa. Projektin tarkoituksena oli tukea tansanialaisten puolueiden voimavaroja, mahdollisuuksia ja innostusta tehdä politiikkaa sekä kehittää demokratiaa. Samalla tarkoitus oli lisätä myös suomalaisten poliittisten toimijoiden tietämystä Tansanian ja muiden kehitysmaiden demokratiahaasteista.

Demokratiadialogin pilottivaihe käynnistyi, kun kymmenhenkinen, eri puolueista ja poliittisista liikkeistä muodostunut tansanialaisdelegaatio vieraili Suomessa kunnallisvaalien yhteydessä lokakuussa 2004. Projektin toisessa vaiheessa kehityspoliittisen toimikunnan jäsenistä ja kansanedustajista koostunut ryhmä vieraili Tansaniassa huhtikuussa 2005.

Tansanialaisdelegaatio tutustui suomalaiseen yhteiskuntaan kunnallisvaalikampanjan aikaan, jolloin se vieraili eri puolueiden vaalitilaisuuksissa, tutustui kampanjoihin, median rooliin, kansalaisjärjestöjen toimintaan, kunnallisiin palveluihin ja kunnalliseen itsehallintoon. Helsingin ja Vantaan lisäksi ryhmä vieraili Forssassa. Vieraat kiinnittivät huomiota Suomen turvallisuuteen ja siihen, ettei poliiseja ja sotilaita näkynyt katukuvassa. Vieraissa herätti keskustelua myös nuorten ja naisten aktiivisuus politiikassa, mikä koettiin positiivisena.

Vierailun lopuksi sovittiin, että dialogia jatkettaisiin ainakin sellaisista teemoista, kuten opposition ja median rooli demokratiassa, hyvän hallinnon periaatteet, vaalijärjestelmien käytännön ratkaisut, osallistumisen lisääminen ja kansalaisjärjestöjen rooli yhteiskunnassa. Poliittisille liikkeille tärkeistä käytännön kysymyksistä, kuten puoluerahoituksesta, jäsenyyden määrittelyistä ja puolueiden toiminnasta, haluttiin keskusteltavan myös jatkossa.

Suomalaisten vastavierailun aikana Tansaniassa valmistauduttiin lokakuun 2005 vaaleihin. Ajankohtaista maassa oli muun muassa ensimmäisen pysyvän äänestäjärekisterin laatiminen, joka olikin suuri haaste. Oli erittäin tärkeää, että vaalien oikeudenmukaisuus pystyttiin takaamaan, ja kaikki kansalaiset voivat vapaasti harjoittaa poliittisia oikeuksiaan.

Suomen delegaatio, johon kuului neljä kansanedustajaa ja kuusi kehityspoliittisen toimikunnan jäsentä, tapasi matkallaan Tansanian poliittisia johtajia ja puolueiden edustajia niin hallitsevasta puolueesta kuin oppositiostakin. Ryhmä keskusteli tansanialaisten kanssa muun muassa vaalijärjestelyistä, talouden kehityksestä ja budjetin suunnittelusta sekä tasa-arvon, ihmisten poliittisten ja perusoikeuksien toteutumisesta. Lisäksi ryhmä tutustui paikallishallintoon, koulutusjärjestelmään, kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin sekä Sansibarin autonomiaan ja sen kiristyneeseen poliittisen tilanteeseen.

Tansania on poliittisesti suhteellisen vakaa maa, vaikka se ei aina täytä kaikkia toimivan monipuoluejärjestelmän kriteereitä. Naapurimaiden vakavilla konflikteilla ja niistä aiheutuvilla pakolaisvirroilla on alueelliset seuraukset, jotka vaarantavat yhteiskuntarauhaa myös Tansaniassa.

Pilottiprojektin jälkeen demokratiadialogi-yhteistyö on jatkunut syksyllä 2005 Suomeen perustetun Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö ry:n (DEMO) johdolla. Sen kautta kiinnostuneet puolueet ovat voineet jatkaa ja syventää vuoropuhelua kehitysmaiden poliittisten liikkeiden kanssa.

Vaalitukea afganistanilaisille

Yli kaksi vuosikymmentä kestäneen sodankäynnin jälkeen Afganistanissa valittiin uuden perustuslain mukaisesti kaksikamarinen eduskunta syyskuussa 2005. Sodan jälkeen suurin osa afganistanilaisista on elänyt kansainvälisen avun varassa. Lukuisat kansainväliset järjestöt ovat osallistuneet Afganistanin jälleenrakennukseen, mutta heikko turvallisuustilanne on vaikeuttanut avun perillemenoa ja rauhan vakautumista.

Vaaleja varten YK oli koonnut laajan tukiorganisaation. Suomi tuki muun jälleenrakennustyön lisäksi parlamenttivaalien järjestelyitä kahdella miljoonalla eurolla. Summalla avustettiin Afganistanin vaalitoimikunnan ja yhteisen vaalihallinnon työtä esimerkiksi äänestäjärekisterin ylläpidossa ja turvallisuuden hallinnassa. Lisäksi osa siitä annettiin afganistanilaisille vaalitiedotusta ja kansainvälisille järjestöille vaalivalvontaa varten.

Parlamenttivaaleissa ehdolla oli lähes 3000 henkilöä, joista yli 300:n arvioitiin olleen naisia. Alahuoneen paikoista 68 oli varattu naisille. Jokaisesta maakunnasta oli tarkoitus valita ainakin yksi nainen, suurimmista useampi. Naisehdokkaita oli monilla alueille kuitenkin vähän. Vaaleille asetettiin myös merkittäviä odotuksia: niiden toivottiin luovan uskoa rauhan ja vakauden mahdollisuuteen ja sitä kautta edellytyksiä myös taloudellisen ja turvallisuustilanteen kehitykselle.

Ryhmä suomalaisia kansanedustajia vieraili Afganistanissa keväällä 2005 tutustumassa vaalijärjestelyihin, ja touko-kesäkuun vaihteessa Suomeen kutsuttiin kymmenen afganistanilaista ehdokasta – kolme miestä ja seitsemän naista. Tarkoituksena oli tutustuttaa heidät suomalaiseen poliittiseen järjestelmään ja yhteiskuntaan, rohkaista heitä omassa työssään sekä toimimaan jonkinlaisina tukihenkilöinä muille ehdokkaille.

Naisehdokkaat olivat valikoituneet lähinnä puolueista riippumattoman järjestön (IPAAW) kautta. Järjestön tarkoituksena oli innostaa naisia ryhtymään yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi riippumatta siitä, halusivatko he toimia puolueissa. Järjestö oli alkuvuoden aikana vetänyt työryhmiä, joissa oli innostettu kiinnostuneita naisia ryhtymään ehdokkaiksi kertomalla paikallistason vaikuttamistyöstä ja kampanjoinnista. Ehdokkuudesta kiinnostuneille naisille oli järjestetty syventäviä kursseja parlamenttityöstä ja päätöksenteosta.

Suomessa vieraillut ryhmä tutustui vaali- ja poliittisen järjestelmän lisäksi muun muassa poliisin – erityisesti naispoliisin – työhön, korruption vastaiseen toimintaan sekä eduskunnan ja erityisesti valiokuntien työskentelyyn. Lisäksi se tutustui oikeusasiamiehen, tasa-arvovaltuutetun ja tasa-arvotoimikunnan toimintaan. Hyvinkäällä ryhmä tutustui kunnallishallintoon.

Afganistanin vaikea poliittinen tilanne, eri historia ja perinteet merkitsevät kuitenkin, ettei Suomen poliittisesta järjestelmästä voi eikä ole tarkoituksenmukaistakaan ottaa suoraan mallia. Keskustelut ja vierailut eri kohteissa antoivat kuitenkin virikkeitä ja ajatuksia siitä, millä tavoin asioita voidaan hoitaa ja ongelmia ratkoa.

Edistystä pitkäjänteisen yhteistyön avulla

Sotilaallinen kriisinhallinta on kallista ja ainoastaan ”hätäratkaisu”, jolla parhaimmillaankin onnistuessaan voidaan vain hetkellisesti rauhoittaa tilanne, erottaa osapuolet ja suojata siviilejä. Ennaltaehkäisy ja konfliktin jälkeinen jälleenrakennustyö, joiden avulla rakennettaan kestävämpää vakautta ja rauhaa, ovat asioita, joita globaalin yhteisön, YK:n, EU:n, Pohjoismaiden ja Suomen tulisi tehdä. Rauhaan tai demokratiaan on kuitenkin vaikeaa - jopa mahdotonta - pakottaa. Sen sijaan pitkäjänteisen yhteistyön avulla voimme saada vähitellen muutosta aikaiseksi.

Laura Lodenius on Suomen Sadankomitealiitto ry:n varapuheenjohtaja.

Sivustoa p�ivitetty 26.9.2006 - toimitus: info@siviilikriisinhallinta.org - toteutus: webmaster@siviilikriisinhallinta.org