Siviilikriisinhallinta.org > Konflikteista kehitykseen > Nonviolent Peaceforce paikallisten apuna kriiseissä

Alessandro Rossi


Nonviolent Peaceforce paikallisten apuna kriiseissä

G andhilainen Shanti Sena, globaali rauhanarmeija, rauhanprikaatit, pysyvät siviilirauhanturvajoukot… Näkemys aseettomien siviilirauhanturvajoukkojen väliintulosta aseellisessa konfliktissa on ollut usein esillä, erityisesti viime vuosisadan suurimpien sotien yhteydessä. Samaan aikaan sekä kansainväliset järjestöt että kansalaisjärjestöt ovat omaksuneet uudenlaisia rooleja tukeakseen konfliktialueiden paikallisväestöjä.

Mitä jos äidit pyytävät lapsiaan takaisin kapinallisten joukoista? Mitä jos tulitauosta on sovittu, mutta paikallisilla vähemmistöillä ei ole ollut sananvaltaa sopimusta tehtäessä puhumattakaan siitä, että ne voisivat vaikuttaa sen täytäntöönpanossa? Entä jos paikalliset rauhantyötä tekevät ihmiset ja ryhmät tarvitsevat suojelua ja ulkopuolista puolueetonta tukea aloittaakseen keskustelun paikallisten tai etnisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi?

Monet valtiolliset ja ei-valtiolliset kolmannen osapuolen väliintulot eri konfliktialueilla ovat osoittaneet, että tehokas ja kestävä tapa kansainväliselle kriisinhallinnalle on vielä löytymättä, varsinkin jos paikallisten ihmisten tarpeet asetetaan etusijalle.

Maailmanlaajuinen kansalaisyhteiskunnan eri toimijoista koostuva ryhmä, Nonviolent Peaceforce (NP), luotiin Haagin ”Appeal for Peace” -konferenssissa vuonna 1999 vastaamaan tähän ongelmaan. Nonviolent Peaceforcen tehtävänä on koota koulutettuja ja kansainvälisiä siviileistä koostuvia väkivallattomasti toimivia joukkoja, joita voidaan lähettää konfliktialueille estämään tappamista ja tuhoa, suojelemaan ihmisoikeuksia ja luomaan näin tilaa, jossa paikalliset ryhmät voisivat keskustella ja ratkaista kiistojaan rauhanomaisesti. Ensimmäinen Nonviolent Peaceforcen kenttätoiminta aloitettiin Sri Lankassa 2003.

Siviilirauhanturvajoukkojen toiminta

Paikalliset, erityisesti rauhan puolesta työtä tekevät ihmiset ovat suurimmassa vaarassa konfliktialueilla. He myös jäävät vähemmälle huomiolle, kun väkivaltainen konflikti pyritään lopettamaan diplomaattisella tai korkeantason kansainvälisellä väliintulolla. He kuitenkin tarvitsevat eniten suojelua ja tukea pystyäkseen tekemään rauhantyötään ruohonjuuritasolla.

Onko sotilaallinen väliintulo tehokkain tapa tukea näitä paikallisia ihmisiä tai saada väkivaltainen konflikti loppumaan? Vastaus on yleisesti negatiivinen. Nonviolent Peaceforcen työntekijöiden ja jäsenien tekemä tutkimus1 toi kuitenkin esille aikaisemmissa kolmannen osapuolen väkivallattomissa väliintuloissa olleita puutteita ja rajoituksia. Jopa alueilla, joissa on läsnä useita kansainvälisiä toimijoita, paikalliset ryhmät ja yhteisöt eivät saa riittävästi tukea toimeenpannakseen tulitauon tai vastaavan sopimuksen.

Nonviolent Peaceforce pyrkii kokoamaan kansainvälisiä ammattitaitoisia ryhmiä, jotka on koulutettu tukemaan konfliktialueiden asukkaiden johtamia toimia luottamuksen luomiseksi paikallisen väestön keskuudessa. Ryhmien kokoonpanossa huomioidaan sekä sukupuolten että eri ikäluokkien välinen tasapaino sekä maantieteellinen edustavuus. Ryhmiin nimetään jäseniä tasapuolisesti sekä globaalista etelästä että pohjoisesta. Ryhmät elävät ja työskentelevät 24 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa konfliktista pahoin kärsineissä yhteisöissä, jotta niiden ja paikallisväestön välille syntyisi luottamuksellinen suhde ja jotta ne pystyisivät tarjoamaan puolueetonta tukea yhteisöjen välisten tapaamisten järjestämisessä tai helpottamaan paikallisten pääsyä kansainvälisten järjestöjen toimistoihin.

Kenttäryhmien jäsenet valitaan kansainvälisen rekrytointiprosessin kautta. He saavat kaksi kahden viikon mittaista koulutusta keskeisistä konfliktitilanteissa tarvittavista taidoista sekä konfliktialueesta, jonne he ovat menossa.


Nonviolent Peaceforcen kenttäryhmien toimintaa ohjaavat seuraavat periaatteet:

  • Jäsenien tulee kaikissa oloissa käyttää ainoastaan väkivallattomia keinoja.
  • Nonviolent Peaceforce on puolueeton ja kohtelee konfliktin osapuolia tasapuolisesti.
  • Nonviolent Peaceforcen kenttäryhmä lähetetään alueelle vain kutsusta, ja se toimii ainoastaan paikallisten toimijoiden suostumuksella. NP ei pyri vaikuttamaan konfliktin ratkaisuun.
  • Nonviolent Peaceforce ei aliarvioi konfliktin osapuolia ja pyrkii ymmärtämään konfliktin eri syitä, mutta vastustaa väkivallan käyttöä.
  • Nonviolent Peaceforce pyrkii saamaan hyväksynnän kaikilta konfliktin osapuolilta.

Nonviolent Peaceforce Sri Lankassa

Kun Nonviolent Peaceforcen ensimmäinen kenttätoiminta aloitettiin srilankalaisten paikallisryhmien kutsusta vuonna 2002, oli 20-vuotisessa sisällissodassa juuri saatu aikaiseksi tulitauko. Sri Lankan hallituksen ja tamilitiikereiden (LTTE) käynnissä oleva rauhanprosessi pyrkii luomaan olosuhteet pysyvän rauhansopimuksen solmimiseksi, mutta tavoite on toistaiseksi vielä kaukana. Pakolaisten paluu, vihamieliset etnisten ryhmien väliset suhteet erityisesti konfliktista pahiten kärsineillä alueilla, lapsisotilaiden rekrytoiminen ja jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset vaikeuttavat prosessin etenemistä ja antavat aihetta uusille levottomuuksille.


Nonviolent Peaceforcen kenttäryhmät työskentelevät neljällä alueella.

Batticaloa

Batticaloa sijaitsee saaren itäpuolella ja sen asukkaista yli 90 prosenttia kuuluu tamileihin. Alue on kärsinyt Muturin jälkeen toiseksi eniten muslimien ja tamilien välisistä väkivaltaisuuksista sen jälkeen, kun tulitaukoon johtanut sopimusluonnos allekirjoitettiin. Nonviolent Peaceforcen kenttäryhmän tehtävänä onkin ollut viattomien siviilien suojeleminen sekä niiden perheiden ja aktivistien avustaminen, jotka työskentelevät lapsisotilaskysymysten parissa. Ryhmä on työskennellyt myös muslimi- ja tamiliryhmien kanssa tarjotakseen suojelua ja tukea rauhanrakennukselle. Ryhmää on myös kutsuttu apuun muslimi- ja tamiliryhmien sisäisten väkivaltaisuuksien syttymisen ehkäisemiseksi. Joulukuussa 2004 sattuneen luonnonkatastrofin jälkeen ryhmä on tarjonnut kuljetusapua ja suojelua avustustyöntekijöille, antanut kansainvälisille avustusorganisaatioille tietoa puuttuvista humanitäärisistä tarpeista sekä kehittänyt yhteisöjen kanssa keinoja, joilla alueen siviiliväestö saataisiin avustus- ja jälleenrakennustyöhön mukaan.

Jaffna

Jaffna sijaitsee saaren pohjoisessa niemenkärjessä. Hallituksen joukot ottivat osan aluetta hallintaansa vuonna 1996. Lähes sata prosenttia alueen asukkaista on tamileja, joista suuri osa on kuitenkin joutunut jättämään kotinsa hallituksen käskystä, sillä noin kolmasosa alueesta muutettiin hallituksen sotilasalueeksi. Paikallisväestön vihamielisyys hallituksen sotilaita kohtaan, tamilitiikereiden asettamat verot yrityksille ja tuomilleen tuotteille sekä heidän tekemänsä pakkorekrytoinnit ovat synnyttäneet jännitteitä alueella. Nonviolent Peaceforcen ryhmä on työskennellyt kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Luonnonkatastrofin jälkeen ryhmä on toiminut tarkkailijana ja vieraillut katastrofista kärsineillä sekä hallituksen että tamilitiikereiden hallussa olevilla alueilla.

Matara

Matara sijaitsee saaren eteläosassa, ja enemmistö sen asukkaista kuuluu sikhi-väestöön, joskin siellä asuu myös muslimeja sekä Intian tamileja, jotka työskentelevät tee- ja kumiviljelmillä. Suurimmat jännitteet ovat syntyneet hallituksen ja pääasiassa sikhioppositioryhmien välisistä kiistoista, mutta myös etniset kiistat ovat aiheuttaneet ajoittaisia väkivaltaisuuksia. Nonviolent Peaceforcen ryhmä on luonut yhteyksiä eri puolille aluetta, mutta tällä hetkellä sen päätehtävä on rauhankerhojen perustaminen nuorille Mataraan ja läheiselle Gallen alueelle.

Trincomalee

Trincomalee sijaitsee saaren itärannikolla, ja sen etnisesti kirjava väestö koostuu muslimeista, sikheistä ja tamileista. Nonviolent Peaceforcen ryhmän pääpaikka sijaitsee Muturin kaupungissa, Trincomalee-lahden etelärannalla. Väkivaltaisuudet, jotka alkoivat tulitauon solmimisen jälkeen, ovat vaatineet eniten kuolonuhreja juuri Muturissa. Jännitteitä on ollut eniten muslimi- ja tamiliyhteisöjen välillä. Nonviolent Peaceforcen ryhmä tarjoaa suojelua yhteisöille ja työskentelee yhteisöjen johtajien kanssa jännitteiden vähentämiseksi. Ennen luonnonkatastrofia ryhmä keskittyi erityisesti lasten suojeluun. Ryhmä on myös etsinyt keinoja, joiden avulla muslimiyhteisön sisäisiä jännitteitä voitaisiin vähentää, ja se on onnistuneesti hankkinut muslimiedustajille paikkoja paikallisissa avustuskomiteoissa.


Kansainvälisten aseettomien ja riippumattomien siviilirauhanjoukkojen tehtävät Sri Lankassa vaihtelevat. Niitä ovat muun muassa:

  • Ihmisten saattaminen turvallisemmille alueille sekä näiden alueiden turvallisuuden lisääminen
  • Vieraileminen konfliktista kärsivillä alueilla tai sellaisten julkisten tilaisuuksien järjestäminen, joissa ihmiset voivat keskustella huolta herättävistä asioista, kuten lapsisotilaiden rekrytoimisesta tai välivallasta uskonnollisilla paikoilla
  • Vaaliprosessien tarkkaileminen, erityisesti niiden alkuvaiheessa, kun ulkomaiset tarkkailijat eivät ole vielä saapuneet paikalle.
  • Tietojen kerääminen kyselyjen avulla esimerkiksi väkivallan syiden jäljittämiseksi
  • Raportoiminen esimerkiksi humanitäärisistä tarpeista tai ihmisoikeusrikkomuksista
  • Vartioiminen esimerkiksi alueilla, joissa esiintyy öisin välivaltaisuuksia
  • Erilaisten keskustelutilaisuuksien järjestäminen ja turvallisten keskustelutilojen hankkiminen
  • Yhteyksien luominen paikallisten väestön ja kansainvälisten järjestöjen välille
  • Vihamielisten ryhmien, kuten muslimi- ja tamiliyhteisöjen kalastajien, välisten tapaamisten järjestäminen
  • Neuvotteleminen esimerkiksi lapsisotilaiden vapauttamisesta

Luonnonkatastrofin jälkeen

Joulukuussa 2004 tapahtuneessa luonnonkatastrofissa kuoli yli 40 000 ihmistä Sri Lankan etelä- ja itä-osissa. Heti katastrofin tapahduttua Sri Lankan hallitus ja tamilitiikerit sopivat unohtavansa erimielisyydet joksikin aikaa, jotta apu saataisiin mahdollisimman pikaisesti katastrofialueille. Nonviolent Peaceforce osallistui avustustöihin eri tavoin. Se muun muassa auttoi paikallisia kansalaisjärjestöjä luomaan kansallisen tarkkailujärjestelmän, jonka avulla nämä ovat pystyneet seuraamaan avustus- ja jälleenrakennusprojektien täytäntöönpanoa. Lisäksi Nonviolent Peaceforcen ryhmät vierailivat väliaikaisleireillä, joille oli asutettu kodittomaksi jääneitä ihmisiä sekä tarkkailivat avustusten perillemenoa. Nonviolent Peaceforcen kenttäryhmät tukivat myös avun viemistä erityisesti epävakaimmille alueille saaren itäosiin järjestämällä autokuljetuksia.

Nonviolent Peaceforce on aloittanut avustus- ja jälleenrakennustehtävien tarkkailun ja niistä raportoimisen konsultoituaan paikallisia kansalaisjärjestöjä. Kenttäryhmät Jaffnassa ja Matarassa ovat tehneet useita käyntejä luonnonkatastrofista kärsineillä alueilla ja havainneet siten, etteivät avustukset ole aina saavuttaneet niitä tarvitsevia. Näiden toimien ansiosta Nonviolent Peaceforce on onnistunut hankkimaan erityistietoa alueista. Sri Lankassa toimiva YK:n humanitaarinen tiedotuskeskus (UNHIC)2 onkin pyytänyt Nonviolent Peaceforcea selvittämään, millä tavoin raportointi ihmisoikeuksista voitaisiin liittää toimiston viikoittain julkaisemaan raporttiin humanitäärisestä tilanteesta.

Siviilirauhanturvajoukkojen tärkeys

Yllä olevat esimerkit antavat käsityksen siitä, millä tavoin paikalliset toimijat voivat hyötyä ulkopuolisista ja puolueettomista siviilirauhanturvajoukoista.

Jos väkivallattomasta siviilien tekemästä väliintulosta aiotaan tehdä uskottava vaihtoehto jo olemassa oleville keinoille, tulisi perustaa maailmanlaajuinen toimielin. Nonviolent Peaceforce kutsuukin jäsenjärjestönsä koolle kolmen vuoden välein valitsemaan 15 jäsentä hallintoneuvostoonsa. Valitut jäsenet edustavat kuutta maanosaa sekä suurimpia Nonviolent Peaceforcea tukevia kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä. Jäsenjärjestöjen panos ei kuitenkaan rajoitu demokraattisiin toimintatapoihin, vaan ne tukevat Nonviolent Peaceforcen toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Jäsenjärjestöt ovat osallistuneet esimerkiksi työryhmien toimintaan, koulutusten järjestämiseen ja kenttäryhmien toiminnan aloittamiseen Lähi-idässä, Ugandassa, Filippiineillä ja Etelä-Amerikassa.

Pysyvien kansainvälisten siviilirauhanturvajoukkojen ylläpitämiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän voimavaroja.

Kuten Gandhi on muistuttanut, ”silmä silmästä tekee maailmasta sokean”. Edistykselliset projektit, kuten Nonviolent Peaceforce, voivat toimia keinona tämän sokeuden parantamiseksi.

Alessandro Rossi on Nonviolent Peaceforce -verkoston Euroopan koordinaattori Brysselissä ja European Peacebuilding Liaison Officen (EPLO) puheenjohtaja.

1 Tutkimus löytyy osoitteesta http://www.nonviolentpeaceforce.org/english/resources/rstudy.asp Takaisin

2 Lisätietoa YK:n humanitaarisestä tiedotuskeskuksesta Sri Lankasta sivulta: http://www.humanitarianinfo.org/srilanka Takaisin

Sivustoa p�ivitetty 26.9.2006 - toimitus: info@siviilikriisinhallinta.org - toteutus: webmaster@siviilikriisinhallinta.org