Siviilikriisinhallinta.org > Konflikteista kehitykseen > Kehityspolitiikalla kohti rauhaa

Johanna Sumuvuori


Kehityspolitiikalla kohti rauhaa

E pätasa-arvoa ylläpitävät kehitys- ja varallisuuserot luovat omalta osaltaan kasvualustaa erilaisten konfliktien syttymiselle ja ovat siten myös merkittävä turvallisuuspoliittinen ongelma. Kehitysyhteistyö onkin kiistatta yksi merkittävimmistä kansainvälisen turvallisuuspolitiikan ja konfliktinehkäisyn elementeistä ja näin myös tärkeä kriisinhallinnan väline.

Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen hyväksynyt huippukokous asetti vuonna 2000 kansainvälisen yhteisön kehityspoliittiseksi tavoitteeksi puolittaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Syyskuussa 2005 pidetyssä YK:n 60-vuotisjuhlakokouksessa jouduttiin kuitenkin toteamaan, että köyhyyden vähentämisessä on edetty hyvin hitaasti ja mahdollisuudet tavoitteen täyttymiseen kymmenen vuoden sisällä vaikuttavat melko hatarilta, elleivät rikkaimmat maat ryhdy tositoimiin kehitysyhteistyönsä lisäämiseksi ja parantamiseksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi, että kansainvälisen kaupan rakenteita ryhdyttäisiin pikaisesti muuttamaan oikeudenmukaisemmiksi ja kehittyneet maat nostaisivat kehitysyhteistyömäärärahansa YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

YK:n kehitysohjelma (UNDP), YK:n Aasian ja Tyynenmeren alueen talous- ja sosiaalikomissio (UNESCAP) sekä Aasian kehityspankki (ADB) ovat laatineet asiantuntija-arvioinnin vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamisesta. Raportin mukaan Kiina ja Intia ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä alueillaan, mutta esimerkiksi sellaisilla mailla kuten Armenia, Laos, Bangladesh ja Mongolia on suuria vaikeuksia köyhien määrän puolittamisessa vuoteen 2015 mennessä. Raportin mukaan yksikään Aasian maa ei tule saavuttamaan kaikkia vuosituhatjulistuksen tavoitteita määräajassa. Lapsikuolleisuutta, aidsia ja erilaisia tappavia tauteja vastaan on mahdotonta suojautua ilman että julkisia palveluita – erityisesti terveyspalveluita – kehitysmaissa parannetaan huomattavasti.

Kehitysyhteistyön määrärahat nousuun

Suomi on omalta osaltaan sitoutunut kehityspoliittisessa ohjelmassaan YK:n vuosituhatjulistuksen arvoihin ja päämääriin. Aidot panostukset tavoitteiden nopeaan saavuttamiseen ovat kuitenkin jääneet vähiin ja Suomen aikataulu kehitysavun nostamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta on varsin hidas. YK:n kehitysjärjestön inhimillisen kehityksen vuosiraportin (2005) mukaan ainoastaan Tanska, Norja, Ruotsi, Hollanti ja Luxemburg ovat saavuttaneet YK:n suosituksen mukaisen bruttokansantulotason kehitysavussaan.

Suomi on kehityspoliittisessa ohjelmassaan sitoutunut saavuttamaan kehitysmäärärahojen 0,7 prosentin tavoitteen vuonna 2010. Vuoden 2006 talousarvioon Suomi on varannut kehitysyhteistyön määrärahoja 0,42 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Suomen tulevaa EU:n puheenjohtajuuskautta silmällä pitäen olisi tärkeää, että vauhtia kiristettäisiin. Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanoa arvioiva kehityspoliittinen toimikunta (KPT) onkin suosittanut, että valtiontalouden menokehykset vuosille 2006–2007 olisi laadittu siten, että määrärahataso olisi 0,55 prosenttia jo vuonna 2007.

Kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat ilmaisseet syvän pettymyksensä YK:n vuosituhatjulistuksen ajallisten tavoitteiden vesittymisestä YK:n 60-vuotisjuhlien huippukokouksessa. Valtioiden päämiehet eivät kyenneet kokouksessa sopimaan mistään uusista konkreettisista toimenpiteistä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomen puheenjohtajuuskauden haasteita

Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että EU:n toiminnan johdonmukaisuus, kehitysavun toimeenpanon tehokkuus ja laadun paraneminen ovat keskeisessä roolissa kolmivuotisessa EU:n puheenjohtajakauden ohjelmassa, jonka toteuttamisesta Suomi ottaa vastuun vuoden 2006 jälkipuoliskolla.

Suomen kehityspoliittinen toimikunta on painottanut, että Suomella on EU:n puheenjohtajuuskaudellaan erinomainen mahdollisuus vaikuttaa EU:n tulevaisuuden kehityspolitiikan johdonmukaistamiseen, johon EU on sitoutunut jo vuoden 1992 perustamissopimuksessa (Maastrichtin sopimus). Suomen tulisi toimikunnan mukaan ottaa aktiivinen kehityspoliittinen rooli eri politiikan aloilla ja ottaa tulevan puheenjohtajuuskauden painopistealueeksi erityisesti kehityspoliittisen näkökulman huomioon ottaminen EU:n ulkosuhteiden kehittämisessä.

Kehityspoliittinen johdonmukaisuus tarkoittaa EU:n komission osalta sitä, että se ottaa kehitysnäkökohdat huomioon niin globalisaatiopolitiikassa kuin kauppa- ja turvallisuuspolitiikassakin. Erityisesti kauppa- ja kehityspoliittisten näkökohtien yhteensovittaminen on tärkeää.

Euroopan unioni on huomioinut siviilikriisinhallinnan sekä kehitys- ja turvallisuuspolitiikkojen yhteyden omassa vuonna 2003 hyväksytyssä turvallisuusstrategiassaan. Suomen valtiohallinto puolestaan tunnustaa kehitysyhteistyön merkityksen kriisinhallinnassa ja konfliktien ehkäisyssä niin valtioneuvoston kehityspoliittisessa ohjelmassa kuin Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossakin.

Suomen vuonna 2004 hyväksytyssä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tunnustetaan kehityskriisit maailman turvallisuusongelmia ja yhteiskuntien epävakautta ruokkivina tekijöinä, ja painotetaan pitkäjänteisen kehitys- ja kumppanuuspolitiikan merkitystä niiden hillitsemisessä. Samoin kehityspoliittisen ohjelman (2004) linjauksiin on kirjattu globaalin turvallisuuden ja vakauden lisääminen turvallisuus- ja kehityspolitiikan keinoja yhteen sovittamalla.

Euroopan unionin uusi kehityspolitiikka

Suomen kehityspoliittinen toimikunta totesi helmikuussa 2005 Suomen kehityspolitiikan toteutumista arvioivassa lausunnossaan, että Suomen on huolehdittava kehitysyhteistyömäärärahojen suuntaamisesta vähiten kehittyneille maille ja köyhyyden vähentämiseen, mikä on erityisen tärkeää nimenomaan EU-tasolla. EU:n kehityspolitiikan haasteina ovat erityisesti YK:n vuosituhattavoitteiden toimeenpano, avun tehokkuuden takaaminen ja kehityspolitiikan johdonmukaisuuden edistäminen.

EU:ssa valmistellaan parhaillaan kehityspolitiikkaan merkittävästi vaikuttavia linjauksia ja päätöksiä. Komissio on esittänyt esimerkiksi EU:n rahoituskehysmallin uudistamista. Nyt valmistelussa onkin rahoituksen uusien painopistealueiden määrittely vuosiksi 2007–2013. Komissio on jättänyt kuluvan vuoden heinäkuussa myös ehdotuksensa neuvoston, parlamentin ja komission yhteiseksi julkilausumaksi EU:n uudesta kehityspoliittisesta linjauksesta. EU:n edellinen, komission ja neuvoston yhteinen kehityspoliittinen linjaus on vuodelta 2000. Kehitysyhteistyöministerit käsittelevät ehdotusta kuluvan vuoden lopulla ja julkilausuma on tarkoitus hyväksyä marraskuussa 2005 EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa (YAUN).

Suurin haaste EU:n kehityspolitiikan uudistamisessa on sen kehittäminen avoinna olevan perustuslakisopimuksen sekä edellä mainittujen uusien rahoituskehyksien rinnalla siten, että kokonaisuus on johdonmukainen YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamisen suhteen.

EU:n johdonmukaisen kehityspolitiikan suurin kompastuskivi on Suomen kehityspoliittisen toimikunnan mukaan ollut komission työnjako. EU:n kehityspolitiikan suunnittelu, toimeenpano, evaluointi ja eri maantieteellisistä alueista vastaaminen on käytännössä jaettu kehitysyhteistyökomissaarin ja ulkosuhdekomissaarin kesken. Myös perustuslakisopimuksen kohtalo, EU:n ulkoasiainministerin rooli sekä mahdollisesti perustettava ulkoasiainvirasto tulevat vaikuttamaan EU:n kehityspolitiikan muotoutumiseen. Kehityspoliittinen toimikunta neuvookin Suomea kiinnittämään erityistä huomiota siihen, millaisia vaikutuksia vastuunjaolla on EU:n kehityspolitiikan hoitamiseen.

Vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n tulisi sitoutua erityisesti köyhimpien maiden auttamiseen sekä huolehtia siitä, että EU:n turvallisuusstrategia ja kehityspoliittinen linjaus eivät ole keskenään ristiriidassa.

Tavoitteeksi pitkäjänteinen kriisinhallinta

Kehitysyhteistyöhön perehtyneet kansalaisjärjestöt korostavat aina kehitysyhteistyön roolia konflikteja ja kriisejä ennaltaehkäisevänä instrumenttina, jonka rahoituksen ja suunnittelun on oltava pitkäjänteistä ja vakaata toiminnan tuloksellisuuden takaamiseksi. Samalla on huolehdittava myös siitä, että kansainvälisellä yhteisöllä on resursseja hoitaa jo puhjenneita kriisejä, olivat ne sitten luonnonkatastrofin aiheuttamia tuhoja tai väkivaltaisia konflikteja.

Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofi joulukuussa 2004 sai koko maailman kantamaan huolta jälkihoidon onnistumisesta ja pelastus- ja avustusjoukkojen nopeasta saamisesta paikalle. Punaisen Ristin keräyslippaat täyttyivät ennenkuulumattoman nopeasti. Maailma havahtui kouriintuntuvalla tavalla huomaamaan, että kriisitilanteisiin varautumiseen ja nopeaan reagointiin tarvitaan paremmat voimavarat.

Äkillisiin kriiseihin on syytä varautua tulevaisuudessa paremmin, mutta on pidettävä huolta myös siitä, etteivät panostukset hätätilanteisiin varautumiseen ole pois pitkäjänteisemmän kehitysyhteistyön varoista. Pikemminkin akuutti kriisiapu ja erilaiset siviilikriisinhallintaoperaatiot tulisi sovittaa yhteen pitkäjänteisen kehitysyhteistyön kanssa esimerkiksi siten, että kriisialueella päättyneitä kriisinhallintaoperaatioita jatkettaisiin suunnitelmallisella kehitysyhteistyöllä alueen vakauden ja jälleenrakennuksen tukemiseksi.

Köyhyys on usein konflikteja ruokkiva tekijä, mutta puhjenneet kriisit johtavat helposti myös kriisialueen köyhyysongelman syvenemiseen. Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa todetaankin, että jo leimahtaneiden kriisien jälkihoidossa kehitystoiminnalla on keskeinen rooli. On myönteistä, että ohjelmaan on kirjattu myös, että Suomi tarjoaa osaamistaan konfliktien ratkaisemisessa, rauhanturvaamisessa ja siviilikriisinhallinnassa sovittaen panostukset yhä kiinteämmin yhteen kehitysyhteistyön instrumenttien kanssa.

Brasilian presidentti Luiz Inacio Lula de Silva totesi YK:n 60-vuotisjuhlakokouksessa, että köyhyys on maailman vaarallisin joukkotuhoase. Paras keino tämän aseen riisumiseksi on pitkäjänteinen kehitysyhteistyö ja johdonmukainen kehityspolitiikka, joka läpäisee kaikki politiikan sektorit kauppapolitiikasta turvallisuuspolitiikkaan. EU voi toimia suunnannäyttäjänä YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja Suomella on puheenjohtajuuskaudellaan erinomainen mahdollisuus vauhdittaa EU:n kehityspoliittisten tavoitteiden ja sitoumuksien kunnianhimoisempaa toteuttamista.

Johanna Sumuvuori on Suomen Sadankomitealiitto ry:n pääsihteeri

Sivustoa p�ivitetty 26.9.2006 - toimitus: info@siviilikriisinhallinta.org - toteutus: webmaster@siviilikriisinhallinta.org