Siviilikriisinhallinta.org > Konflikteista kehitykseen > Kunnanjohtajana Kosovossa

Helinä Kokkarinen


Kunnanjohtajana
Kosovossa

V uoden 1999 elokuussa aloitin työni Decanin kunnanjohtajana Kosovossa. Tässä tehtävässä toimin Yhdistyneiden kansakuntien väliaikaishallinnon edustajana. Työstä saatujen kokemusten valossa näen myös Euroopan unionin roolin erittäin merkittävänä tulevaisuuden kansainvälisissä operaatioissa. Käyttäessäni työvälineinä eurooppalaisia arvoja ja käytäntöjä huomasin niiden vaikutuksen paikallistasolla: kosovolaiset – niin albaanit kuin serbitkin – haluavat olla osa Eurooppaa ja jakaa eurooppalaiset arvot.

Paikallistason antamien mahdollisuuksien korostaminen, tietotaidon ja eurooppalaisten arvojen välittäminen, yhteyksien luominen ja siteiden lujittaminen muun Euroopan kanssa ovat alueellisessa vakauttamisessa ja yhdistymispyrkimyksissä avainasemassa.

Kosovon jälleenrakentamisen suunnitelma muotoiltiin YK:n päätöslauselmalla 1244. Harri Holkerin johtaessa YK:n väliaikaishallintoa Kosovossa (UNMIK) luotiin myös ”Standards before Status” -käytäntö, jonka mukaan keskustelua Kosovon tulevaisuudesta ei avata ennen kuin tietyt ehdot ovat toteutuneet. YK vahvisti ”Standards for Kosovo” -asiakirjan joulukuussa 2003, ja seuraavan vuoden maaliskuussa julkaistiin tavoitteiden täytäntöönpanosuunnitelma ”Kosovo Standards Implementation Plan” (KSIP). Suunnitelman mukaan Kosovon tulee olla todellisesti monietninen, vakaa ja demokraattinen maakunta, joka lähenee eurooppalaisia normeja. Kaikkien instituutioiden, mukaan lukien kunnanvaltuustojen, tulee tehdä parhaansa eri yhteisöjen osallistumisen turvaamiseksi ja toimeenpanna politiikka, joka suojelee kaikkien yhteisöjen oikeuksia ja tarpeita. Suunnitelma on kattava ja selkeä ja se edellyttää paikallisten poliittisten johtajien sitoutumista toimenpiteisiin.

Niin pitkään kuin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma YK:n väliaikaishallinnosta Kosovossa on voimassa, ja kunnes status-kysymys on ratkaistu, EU ei voi vastaanottaa tehtäviä, jotka päätöslauselman mukaisesti kuuluvat YK:n operaatiolle.

EU on kuitenkin alusta asti avustanut YK:n päätöslauselman toimeenpanemisessa. Laaja-alaisen rahoituksen lisäksi apu kattaa myös jälleenrakennukseen ja talouselämän kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä sekä antaa tärkeän poliittisen tuen YK:lle. Euroopan komission tiedonanto Kosovon tulevaisuudesta Euroopassa (A European Future of Kosovo, 20.5.2005) korostaa, että EU:n Kosovo-politiikka on osa Euroopan vakauttamis- ja yhdistymisprosessia.

EU:n tulee jatkossakin olla täysipainoisesti mukana Kosovon tulevaisuudelle asetettujen tavoitteiden täytäntöönpanon arvioinnissa. Tulevaisuudessa EU:lla voi olla jopa johtava rooli Kosovon uudistamisessa vakauttamis- ja yhdistymisprosessin kautta.

Luottamuksen rakentamista

Kesällä 1999 Kosovossa toimi niin kutsuttu Thachin hallitus, jota YK ei tunnustanut. Tämä väliaikainen hallitus oli asettanut jokaisen kunnan johtoon Kosovon vapautusarmeijan (KLA) edustajan, joka puolestaan oli rekrytoinut kunnan työntekijät. Tämän rinnakkaishallinnon kanssa muodostui lähes kilpajuoksu yrityksissä voittaa kuntalaisten luottamus, jonka saavuttamisen myös itse koin alussa kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi. Luottamuksen rakentaminen tiesi pitkiä työpäiviä, loputonta kuuntelemista ja reissaamista kylästä toiseen.

Kosovosta – kuten muualtakin entisen Jugoslavian alueelta – on aina muuttanut ihmisiä siirtotyöläisiksi Euroopan eri maihin. Kosovossa eivät toimineet pankit eivätkä juuri muutkaan instituutiot, kuten henkikirjoittaja tai maistraatti. Euroopan eri valtiot alkoivat vaatia todistuksia siirtotyöläisiksi muuttaneilta henkilöiltä, jotka olivat oikeutettuja työeläkkeisiin. Rinnakkaishallinnon edustajat Decanin kunnassa olivat kirjoittaneet henkilöllisyystodistuksia ja leimanneet ne itsenäisen Kosovon leimalla. Eri maista alkoi kuitenkin palautua eläkehakemuksia, jotka oli hylätty, koska henkilöllisyystodistuksia ei pidetty aitoina. Sen sijaan YK:n väliaikaishallinnon leimalla varustetut todistukset hyväksyttiin.

Levottomuuksia

Alkuaikoina levottomuudet ja väkivaltaisuudet leimasivat työpäiviä. Decan on tunnetusti Kosovon vapautusarmeijan vankkaa tukialuetta ja myös Kosovon entisen pääministerin, Ramush Haradinajin kotikunta. Vuoden 1999 syksyn aikana paikallisen puolueen, Kosovon demokraattisen liiton (LDK), päämajaan tehtiin kranaatti-iskuja, romanien omistamia taloja poltettiin, ja jopa albaanien keskinäiset vanhat riidat johtivat ampumisiin. Yhteistyö kansainvälisten toimijoiden – YK:n väliaikaishallinnon, Kosovon rauhanturvajoukkojen (KFOR) ja Etyjin – välillä oli oleellisen tärkeää ja merkityksellistä. Yhteistyötä tehtiin tietenkin myös paikallisten kanssa. Esimerkiksi Kosovon demokraattisen liiton toimistoon tehdyn kranaatti-iskun jälkeen lähdimme silloisten kahden pääpuolueen, Kosovon demokraattisen puolueen (PDK) ja Kosovon demokraattisen liiton, puheenjohtajan kanssa pienelle ravintolakierrokselle käyden molempien puolueiden kantaravintoloissa. Näin halusimme osoittaa, että jatkamme yhteistyötä.

Maanomistusoikeuksien ongelmallisuus

Maanomistukseen liittyvät asiat ovat lähes poikkeuksetta kriisien ja riitojen taustalla. Kosovossa maasta on riidelty vuosituhansien ajan niin eri valloittajien kuin paikallistenkin kesken. Syksyn 1999 aikana kuntaan saatiin palautettua myös lähes kaikki siviili- ja maarekisteriasiakirjat. Sodan aikana Decanissa sijaitsevan luostarin munkit olivat pelastaneet asiakirjat luostariin, jossa ne kaikki käytiin läpi ja dokumentoitiin. Decanin serbikuntalaisten asiakirjat – niin syntymä-, vihkimis- ja kuolintodistukset kuin myös maarekisterit – valokopioitiin ja varmennettiin allekirjoituksellani ja YK:n väliaikaishallinnon leimalla.

Keväällä 2005 mediassa todettiin, että Kosovossa on tapahtunut paljonkin laittomia kiinteistökauppoja. Kävi ilmi, että albaanit olivat myyneet eteenpäin alun perin serbien tai romanien omistamia tiloja. Kosovossa on edessä vielä maanomistusoikeuksien ratkominen. On selvitettävä niin vuoden 1999 jälkeen tapahtuneet laittomat valtaukset kuin myös 1990-luvun alun Balkanin sotien maanomistuksessa aiheuttamat muutokset, toisen maailmansodan jälkeiset pakkoluovutukset ja vieläpä ottomaanien aikaiset omistusoikeuksien siirrot. Näiden ongelmien ratkomisessa EU:lla voisi olla paljonkin annettavaa. EU:n siviilikriisinhallinnan yhtenä alueena on siviilihallinto, johon kuuluu myös maarekisteriasiat. Erityisesti EU:n uudet jäsenmaat ovat sitoutuneet lähettämään asiantuntijoita maarekisteritehtäviin.

Eurooppalaisuus työvälineenä

Eurooppalaisten käytäntöjen ja kokemusten esille tuominen oli oleellista työssäni. Niin väliaikaisen kunnan hallintorakenteen perustamisessa kuin henkilöstön rekrytoinnissakin pyrimme korostamaan avoimuutta, tasa-arvoisuutta, oikeudenmukaisuutta, luottamuksellisuutta sekä asukaslähtöistä hallintoa. Sanat sinänsä otettiin käyttöön helposti, mutta niiden sisällön soveltaminen käytännössä olikin jo vaikeampaa.

Euroopan komissiolla oli Kosovossa projekti, jossa eri EU-maiden kunnallishallinnon asiantuntijoita työskenteli YK:n väliaikaishallinnon alaisuudessa. Decanissa työskenteli muun muassa asemakaava-arkkitehti, jätevesihuollon insinööri sekä henkilöstöhallinnon asiantuntija. Heidän välittämänsä tietotaito kosovolaisille kunnan virkamiehille oli erittäin antoisaa ja opettavaista.

Talvella 2001 Decanista vieraili Suomessa 11-henkinen valtuuskunta, jonka kaikki jäsenet olivat nimittämiäni kunnan työntekijöitä. He tutustuivat muun muassa Helsingin, Vantaan ja Karjaan kuntiin. Vierailun jälkeen Decanissa vertailtiin kunnan työskentelyä Suomessa koettuun ja pyrittiin analysoimaan, miten asioita pitäisi tehdä. Yhteinen mielipide oli, että työskentelytahti ja myös työmotivaatio on Suomessa aivan toisenlainen.

Politikoinnista kunnan kehittämiseen

Decanin kunnan arkipäivää leimasi pitkään politikointi. Työt jäivät usein tekemättä, kun alettiin puhua Kosovon tulevaisuudesta ja yleisemminkin Balkanin politiikasta. Jossain vaiheessa ilmoitin, etten aio enää käsitellä yhtään Decanin kunnan rajojen ulkopuolista asiaa, vaan minulle tärkeää on löytää rahat esimerkiksi kunnantalon käymälän korjaamiseen. Kommenttini jälkeen kunnan arkkitehti ja insinööri esittivät korjaussuunnitelman ja olivatpa vielä käyneet sopimassa parin järjestön kanssa rahoituksestakin. Käymälä kunnostettiin, ja poliitikotkin päätyivät keskustelemaan oman kunnan asioista.

Kunnan virkamiehet oli helppo lajitella kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat entiset Kosovon vapautusarmeijan sotilaat, jotka olivat ansioituneet taisteluissa, mikä sitten riittikin nostamaan heidät johtajiksi. Toiseen ryhmään kuuluivat kunnan entiset työntekijät, jotka serbit olivat 1990-luvun vaihteessa erottaneet. Useimmat heistä olivat entisiä johtajia, joille tärkeintä oli palata ”vanhaan hyvään 1970-lukuun” ja joilla oli vaikeuksia omaksua uusia ajatuksia. Kolmannen ryhmän muodostivat noin kolmekymppiset virkamiehet, joista moni oli opiskellut koko 1990-luvun ajan, mutta joilla ei ollut työkokemusta. Tähän ryhmään kuuluvat ovat niitä, jotka ovat kiinnostuneita Kosovon kehittämisestä, omasta ja lastensa tulevaisuudesta ja joita ei kiinnosta politikointi tai taistelujen jatkaminen. Kokemani osoitti selkeästi myös sen, että kehitykseen tarvitaan nuoria ja edistyksellisiä ihmisiä, jotka ovat halukkaita omaksumaan uusia ajatuksia ja oppeja.

Rauhanomaisille ratkaisuille olisi paikallistasolla paremmat mahdollisuudet, mikäli pääkaupunkitason poliittisilla kannoilla ei olisi niin suurta vaikutusta. Puolueiden päämajat pitävät yllättävän tiukassa otteessa paikallistason poliitikkoja. Usein taustalla on myös pelko. EU voisikin ottaa merkittävän roolin nimenomaan paikallistasolla.

Tulevaisuus

Kosovon tulevaisuuden suuria kysymyksiä ovat hallinnon hajauttamisen onnistuminen ja serbien sekä muiden vähemmistöjen turvallinen kotiinpaluu. YK:n väliaikaishallinto on aloittanut kokeilun valiten joitakin kuntia mukaan eräänlaisiksi pilottikunniksi, joissa paikallistason ratkaisuilla pyritään rauhanomaiseen kehitykseen. Myös Decan on yksi näistä kunnista.

Oikeusvaltioon ja poliisin toimialaan liittyvät tehtävät ovat erittäin merkittäviä Kosovon tulevaisuuden kannalta, ja nämä korostuvat myös toimeenpanosuunnitelmassa. EU:lla on jo nykyisellään vastuu poliisiasioista muun muassa Bosnia-Hertsegovinassa, joten YK:n väliaikaishallinnon poliisitoiminnan siirtyminen EU:n vastuulle on luontevaa. Oikeusvaltion toimialaan liittyvien tehtävien siirtyminen EU:lle tukee toimeenpanosuunnitelman toteuttamista, jonka mukaan ”Kosovon tulee olla todellisesti monietninen, vakaa ja demokraattinen maakunta, joka lähenee eurooppalaisia normeja”.

Helinä Kokkarinen on siviilihallinnon kansallinen asiantuntija Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön siviilikriisinhallintayksikössä.

Sivustoa p�ivitetty 26.9.2006 - toimitus: info@siviilikriisinhallinta.org - toteutus: webmaster@siviilikriisinhallinta.org