Siviilikriisinhallinta.org > Konflikteista kehitykseen > Lopuksi

Senja Korhonen ja Johanna Sumuvuori


Loppusanat

E uroopan unionin siviilikriisinhallintaa on kehitetty vauhdikkaasti. Voidaankin olettaa, että tulevaisuudessa EU:n siviilikriisinhallintaulottuvuus saa enemmän painoarvoa sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalla. Kuten useat kirjoittajat artikkeleissaan korostavat, on EU:n siviilikriisinhallinnassa kuitenkin vielä paljon kehitettävää. Ongelmakohdat ja suurimmat haasteet liittyvät erityisesti siviilikriisinhallinnan käsitteen jäsentyneisyyteen, voimavarojen lisäämiseen ja tehostamiseen sekä yhteistyön kehittämiseen eri toimijoiden välillä.

Siviilikriisinhallinnan käsite on Suomessa varsin jäsentymätön ja suurelle yleisölle lähes tuntematon, sillä julkisessa keskustelussa se on jäänyt pahasti sotilaallisen kriisinhallinnan varjoon. Tämä on johtanut siihen, että ”siviilikriisinhallinta” on Suomessa ollut tähän mennessä lähes puhtaasti ammattitermi. Käsitteen jäsentymättömyyteen on useita syitä. Esimerkiksi joulukuussa 2004 tapahtuneen Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofin jälkeen siviilikriisinhallinta nostettiin näkyvästi niin tiedotusvälineissä kuin poliittisissa kannanotoissakin. Julkisessa keskustelussa siviilikriisinhallinnalla viitattiin usein pelkästään perinteisiin avustus- ja pelastustehtäviin.

Käsitteen monitulkintaisuutta syventää myös se, että jokainen siviilikriisinhallinnan toimija määrittelee yleensä käsitteen omaan työnkuvaansa parhaiten sopivalla tavalla. Yhdenmukaisen käsitteen luomista vaikeuttaa osaltaan myös EU:n siviilikriisinhallintaa käsittelevien instituutioiden, eli komission ja neuvoston, epäselvä tehtävänjako. Komission vastuulle kuuluu esimerkiksi kehitysyhteistyö ja vaalivalvonta, joita voidaan pitää myös siviilikriisinhallinnan alaan kuuluvina toimintamuotoina. Virallisesti siviilikriisinhallintana pidetään kuitenkin ainoastaan viittä EU:n hyväksymää painopistealuetta (poliisitoimi, oikeusvaltion kehittäminen, siviilihallinnon kehittäminen, pelastustoimi sekä monitorointi).

Yhtä ainoaa selkeää määritelmää siviilikriisinhallinnalle on tuskin mahdollista löytää, mutta toiminnan kehittämiseksi, päällekkäisyyksien karsimiseksi ja eri toimijoiden välisen koordinaation parantamiseksi on välttämätöntä, että aihetta koskevaa tietoa ja tutkimustoimintaa lisätään. Tähän mennessä siviilikriisinhallinnan käsitteen määrittely on pitkälti nojannut valtiohallinnon ja EU-instituutioiden erilaisiin määrittelyihin sekä median välittämään kuvaa, jota on toistaiseksi hallinnut sotilaallinen kriisinhallinta sekä luonnonkatastrofi- ja terrorismikeskustelut. Johdonmukaisemmalla teoreettisella ja empiirisellä tutkimuksella voitaisiin vaikuttaa paitsi käsitteen selventymiseen myös siviilikriisinhallintaoperaatioiden laadun parantamiseen.

Vuonna 1999 aloitettu siviilikriisinhallinnan voimavarojen kehittäminen on edennyt melko lyhyen ajan sisällä operatiiviselle tasolle. Huolimatta nopeista edistysaskelista ja lukuisista siviilikriisinhallinnan tärkeyttä korostavista asiakirjoista varsinaisten siviilikriisinhallinnan voimavarojen lisääminen ei ole kuitenkaan edennyt toivottuun tahtiin. Siviilikriisinhallinnan voimavarat ovat jääneet selkeästi sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämisen jalkoihin. Voimavarojen kehittämistä vaivaa jatkuva rahapula. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan budjetin pienuus on johtanut siihen, että siviilikriisinhallintaoperaatioiden rahoitus on tullut varsinaisen budjetin ulkopuolelta – toisin sanoen jäsenmailta.

Voimavarojen kehittämiseen kuuluvat erityisesti myös asiantuntevan ja osaavan henkilöstön kouluttaminen ja rekrytointi erilaisiin siviilikriisinhallintatehtäviin. Euroopassa toimii jo muutamia instituutteja, jotka järjestävät koulutusta ja tutkimusta erityisesti kriisinhallinnan kehittämisen tarpeisiin. Suomella ei ole vielä omaa koulutuskeskusta, mutta se on osallistunut muutamien siviilikriisinhallintakoulutusta tarjoavien kurssien järjestämiseen yhtenä eurooppalaisen koulutustyöryhmän (EGT) jäsenenä. Suomeen on kuitenkin suunniteltu perustettavaksi kriisinhallintakeskus kansainvälisen mallin mukaan, mutta toistaiseksi siihen ei ole luvattu resursseja. Tällaisen keskuksen tulisi tarjota tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta. Vastuu keskuksen toiminnoista tulisi jakaa valtionhallinnon, kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten kesken. Kansalaisjärjestöjen erityisenä tehtävänä olisi käytännön siviilikriisinhallintahankkeiden toteuttaminen.

Siviilikriisinhallintatehtäviin koulutettavien henkilöiden rekrytoinnissa ja rekisteröinnissä on myös huomattavasti parantamisen varaa. Olisi tärkeää varmistaa, että koulutukseen rekrytoidaan erityisesti sellaisia henkilöitä, joilla on tosiasialliset valmiudet ja halu toimia siviilikriisinhallintatehtävissä. Olisi myös tarkoituksenmukaista perustaa kattava rekisteri koulutusta saaneista henkilöistä, että mahdollisuus rekrytoida oikeita osaajia erilaisiin kenttätehtäviin olisi ylipäätään mahdollista.

Nykyisten kaltaisten monimutkaisten konfliktien ehkäiseminen, hallitseminen ja ratkaiseminen vaativat eri toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä. EU:n ja kansainvälisten järjestöjen välille on jo luotu yhteistyömekanismeja, mutta yhtä tärkeää on toimia yhdessä myös kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Kansalaisjärjestöjen asema siviilikriisinhallinnan toimijakentässä on tunnustettu myös erilaisissa EU:n siviilikriisinhallintaa käsittelevissä asiakirjoissa. Kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää enemmän esimerkiksi varhaisvaroituksessa ja operaatioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Maailman suurimpana kehitysavun antajana EU:lla on mahdollisuus kääntää suunta pois konflikteista kohti kehitystä huolehtimalla siitä, etteivät sen turvallisuus- ja kauppapolitiikka ole ristiriidassa kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa. Siviilikriisinhallinnan kehittämisen kannalta on myös ensiarvoisen tärkeää, että EU:n toiminta sovitetaan yhteen muiden kansainvälisten järjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan kanssa.

Niin EU:sta kuin Suomestakin löytyy poliittista tahtoa siviilikriisinhallinnan kehittämiseen, mutta käytännössä toiminnan konkreettisia parannuksia ei ole vielä riittävästi toteutettu. Suomella on erinomainen mahdollisuus nostaa siviilikriisinhallinnan asemaa valmistautuessaan ottamaan vastuun EU:n puheenjohtajuudesta vuoden 2006 jälkipuoliskolla.

Sivustoa p�ivitetty 26.9.2006 - toimitus: info@siviilikriisinhallinta.org - toteutus: webmaster@siviilikriisinhallinta.org